tiistai 22. joulukuuta 2009

Kuin viekkaat varkaat ja väärät ruhtinaat

Maria makasi oljilla ja syleili kapaloitua esikoislastaan. Se oli poika, kuten hän oli toivonut. Poika, juuri niin kuin isä Joosef oli pelännyt. Joosef kulki levottomana ympäri tallia ja siveli muulinsa kylkeä. Hän taputteli uskollisen apurinsa selkää ja kävi päässään läpi päiviä, viikkoja. Hän oli mittaillut aikaa siitä hetkestä, jolloin hän ensi kertaa makasi vaimonsa kanssa, eikä millään laskutavalla saanut kuukausia yltämään yhdeksään.
Joko tuo poika oli ihmeen nopeasti varttunut äitinsä vatsassa tai sitten vaimo oli tapaillut jotakuta toista ennen kuin suostui avaamaan reitensä hänelle, nykyiselle miehelleen ja lapsen viralliselle isälle.

Siinä pohtiessaan Joosef huomasi kuinka jotain kimmelsi viereisen hevosen satulalaukussa. Majatalo oli täynnä vieraita ja myös tallissa oli monta komeaa ratsua. Joosef lähestyi vierasta hevosta ja silitteli rutinoituneesti sen kaulaa. Samalla hän nosti satulalaukun lippaa ja näki sen sisällä kultaisen kynttilänjalan.
Laukku oli täynnä aarteita: kultaa ja hopeaa. Joosef suorastaan säikähti perheensä turvallisuuden tähden: mitä jos laukun omistaja palaisi juuri nyt ja yllättäisi hänet. Silti Joosef ei osannut perääntyä vaan kumartui yhä lähemmäs. Hän työnsi kätensä laukun sisään ja tunnusteli löytääkseen jotain pientä: korua tai kolikkoa... jotain jonka puuttumista kukaan ei huomaisi. Laukun pohjalla oli pieniä pusseja täynnä pehmeää jauhetta.

Silloin kuului ovelta ääniä ja Joosef perääntyi nopeasti perheensä luokse. Hän hyväili vaimonsa niskaa ja esitti onnellista isää, joka ei nähnyt maailmassa nyt muuta kuin esikoislapsensa.
Ovesta astui sisään kolme komeasti pukeutunutta miestä. Yksi heistä puhui (miehet eivät selvästikään olleet huomanneet joukkiota, joka makasi heinillä eläinten takana):
"Herodeksen miehet eivät onneksi keksineet tarkistaa tallia. Taisimme selvitä täpärästi."
"Olisimme varmaan joutuneet maksamaan puolet kuormastamme sakkoina, jos he olisivat löytäneet koko lastin. Mirhasta täytyy maksaa naurettavia tullimaksuja Rooman raja-asemilla."

Joosef haistoi käsiään. Tosiaankin: häneen sormiinsa oli tarttunut ilmeinen mirhan tuoksu. Sen arvo oli juuri nyt korkeimmillaan katukaupassa. Herodes oli asettanut verot kaikille Afganistanista saapuville tuotteille.
"Kuka siellä?" huusi silloin yksi miehistä. Hän ryntäsi nurkkaukseen niin äkisti, että Maria kiljahti säikähdyksestä. Myös lapsi alkoi parkua.
"Suokaa anteeksi", sanoi mies rauhoitellen. "En tajunnut, että tallissa oli myös ihmisiä."
"Meille ei ollut sijaa majatalossa", sanoi Joosef. "Vaimoni on juuri synnyttänyt."
"Tässähän on aihetta juhlaan", sanoi toinen miehistä. Hän oli selvästi humaltuneempi kuin ystävänsä ja tarjosi Joosefille viiniä. "Meilläkin ovat juuri onnistuneet liiketoimet. Tuossa, ottakaa juomaa ja ruokaa."

"Ettehän te vain ole nähneet täällä sotilaita tänä iltana?", kysyi kolmas mies. Hän kantoi olallaan juuri sitä laukkua, jota Joosef oli tutkinut.
"Emme", vastasi Joosef. "Tallissa ei ole käynyt ketään muita kuin isännän palvelusväkeä, ruokkimassa eläimiä."
"Voinko pyytää teiltä pientä palvelusta", kysyi tämä viimeksi saapunut. Hän raotti Joosefille satulalaukkuaan: "Meillä on paljon arvotavaraa, kuten näette. Pelkäämme sen joutuvan vääriin käsiin ja ajattelimme kätkeä sen tänne talliin."
"Seimeen!", keksi silloin humalaisin kolmikosta: "Sieltä ei kukaan osaa etsiä."
"Missään nimessä ei", käski Maria ankarasti. "Kukaan ei vaaranna minun lastani laittomuuksilla."
"Voitte jättää tavaranne heinien alle", sanoi Joosef. "Nukun tämän yön niiden päällä, sillä en välitä Herodeksen määräyksistä yhtään sen enempää kuin tekään. "
"Loistavaa", sanoi itäisen maan mies. "Saatte hyvän korvauksen. Tuossa, ottakaa heti kolme palaa kultaa. Luotamme, että te ette yritä mitään hullua."
"Saatte kultaa, mirhaa, suitsukkeita", lisäsi hänen humaltunut kaverinsa.
"Hiljempaa", ärähti hänen kaverinsa. "Huudat niin kovaa, että ulos kuulee."
"Hei, maistuisiko jollekin pyhät savut?" sanoi kolmas miehistä. Hän oli kaivanut esiin komean vesipiipun ja latasi sitä hiilillä: "Ihan pienet suitsukkeet, juhlan kunniaksi!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti