tiistai 5. tammikuuta 2010

Liian kiltti guruksi

Postiluukku kolahti. Saapuiko sieltä vihdoin odotettu vastaus? Kello ei ollut vielä soinut meditaation päättymisen merkiksi, mutta nuori mies oli kärsimätön. Hän avasi polvensa puolilootuksesta ja nousi seisomaan. Jaloissa tuntui pientä puutunutta kirvelyä, kun hän käveli ovelle.

Kirjeen kulmassa oli lähettäjän leima I.G.O. Tämän täytyi olla se! Kirje oli kyllä pelottavan pieni ja ohut. Hylkäyskirjekö? Siihen varmaan olisi liitetty mukaan jonkinlainen opaslehtinen, jos hän olisi päässyt sisään? Vähän jännitti, mutta pakko se oli selvittää. Hermostunein sormin hän repi kuoren auki ja luki:

Arvoisa herra Krishnamurti

Olemme käsitelleet jäsenhakemuksenne.

Pitkän harkinnan jälkeen olemme valitettavasti tulleet siihen tulokseen, että tällä hetkellä te ette ole oikea henkilö edustamaan perinteikästä järjestöämme.

Emme tahdo kiistää, etteikö teillä olisi tiettyä puheen lahjaa, mutta ainakaan vielä aikaansaannoksenne eivät ole kyllin merkittäviä ammattiliittomme mittapuilla. Olette vielä nuori ja ehkä tulevaisuudessa kykenette näkyviin tekoihin valitsemallanne alalla.

Hakumenettelyt on mahdollista käynnistää seuraavan kerran aikaisintaan viiden vuoden kuluttua tästä päivästä.

Ystävällisesti

Ted O'Bear
pääsihteeri
International Guru Organisation


Mahdotonta! Hän, Krishnamurti, oli juuri nyt yksi kuumimmista nimistä new age piireissä. Hän innoitti kokonaista sukupolvea. Hän kiersi ympäri maailmaa pitämässä puheita. Miten he saattoivat sulkea häneltä oven? Kuka tästä oli vastuussa? Oliko syynä kateus? Vehkeilivätkö jotkut häntä vastaan?

Krishnamurti etsi kalenteristaan järjestön numeron ja soitti suoraan Lontoon konttoriin. Tässä tilassa ei ehtinyt miettiä kaukopuheluiden hintoja.

Toisessa päässä vastasi hento naisääni:
- Gurujen Ammattijärjestö.
- Yhdistäisittekö pääsihteerille. Tässä on J. Krishnamurti. Tämä on kiireellistä!

Puhelimesta kuului hetken jonotusmusiikkia, ja sitten sen tilalle tuli vanha viskinen miesääni:
- Herra O'Bear puhelimessa.
- Tässä on Jiddu moi. Mitä helvettiä tämä meinaa! Miksi minua ei ole hyväksytty liittoon. Kuka tästä on vastuussa?
- Rauhoitu. Me olemme noudattaneet järjestön virallisia periaatteita. Emme voi tehdä kohdallasi poikkeuksia. Itse kyllä olen puolellasi, mutta hallituksen äänestyksessä hävisit äänin 4-7.
- Mistä ihmeen periaatteista oikein puhut? Eikö tämä ole ammattiliitto - ja enkö minä muka ole ammatiltani hengellinen opettaja?
- Meillä on hyvin tarkat säännöt. En voi täysin paljastaa niitä ulkopuolisille.
- Kuulin, että Trungpakin on päässyt mukaan ja hän on täysi juoppo!
- Niin, katsos... itse asiassa tuo seikka kääntyy hänen edukseen, pääsihteeri selitti. - Hallituksen istunnot ovat yleensä varsin kosteita ja Chogyam on loistavaa ryyppyseuraa. Niin kuin Alan Watts.
- Väitätkö ettei minua hyväksytä mukaan, koska en juo?
- Tunnelma menee pilalle, jos joku on koko ajan vähän eri tahdissa, kyllä sinä sen tiedät - mutta se ei suinkaan ole tärkein syy. Äänestyksessä monet pelkäsivät, että tahraisit järjestömme pitkäaikaisen maineen.

Krishnamurti mietti kuumeisesti. Millainen hänen julkinen imagonsa oikein oli? Oliko hänellä jotenkin valheellinen kuva itsestään tai julkisuuskuvastaan? Yksi ainoa pieni skandaali hänelle tuli mieleen:
- Et kai nyt puhu siitä salasuhteesta? Krishnamurti kysyi - Sitä on liioteltu mediassa ihan liikaa? Oikeasti me olemme lähinnä ystäviä.
- Itse asiassa pelkäämme, että median antama kuva on liiankin todellinen. Suhdetta on kuvailtu romanttiseksi heterosuhteeksi, siitä on kirjoitettu melkein harlekiinikirjojen tyyliin. Nainen on sinun ikäisesi, karismaattinen, henkisesti vahva. Ja suhteenne perustuu rakkauteen sekä älylliseen tasavertaisuuteen. Emme usko että se oikeasti järkyttää ketään, vaikka ette olisikaan keskenänne naimisissa.
- No mikä sitten on vialla?
- No juuri se. Et ymmärrä mikä on vialla. Kuinka voisimme hyväksyä sinut mukaan kun et kerta kaikkiaan ymmärrä tällaisia perusasioita? Järjestöllämme on tietyt ihanteet ja me odotamme, että jokainen jäsen aivan luontaisesti kunnioittaisi niitä.
- Selitä minulle, pyydän! Tämän kerran.
- Kukaan ei kiinnostu gurusta, jossa ei ole särmää. Et ryyppää, et käytä huumeita, et viettele oppilaitasi ja käytä heitä seksuaalisesti hyväksi. Meidän ammattikunnallamme on monisatavuotiset perinteet irstailussa. Sinun tapauksessasi monet hämmentyisivät. Ihmiset eivät enää tietäisi mitä odottaa.
- Ehkä jos opettelisin juomaan? Krishnamurti änkytti. - Voin aloittaa vaikka heti. Lupaan. Minulla on jossain täällä kaapissa vodkaa.
- Se olisi kyllä hyvä alku, mutta missään nimessä me emme voi tässä tilanteessa hyväksyä sinua jäseneksi. Olen pahoillani. Voit opettaa mitä tahdot, mutta virallisissa yhteyksissä et saa käyttää itsestäsi nimitystä Guru. Se on suojattu ammattinimike, ymmärrät kai tämän?
- No vittu.
- Näkemiin, palataan asiaan viiden vuoden kuluttua. Klik.

Krishnamurti olisi nyt kaatanut itselleen lasillisen, mutta hän oli valehdellut vodkasta. Ei hänellä ollut kaapissaan kuin yrttiteetä ja Carmolis-tippoja.

Saatanan saatana! Vitun vittu! Ainakin hänen teki mieli kiroilla, mutta ei sekään tuntunut ihan luontevalta. Ehkä he olivat oikeassa ja hän todellakin oli ihan nössö.

Ei! Hänen täytyi nyt ryhdistäytyä! Hän itse oli oikeassa ja he väärässä. Hän vielä todistaisi maailmalle, ettei gurun tarvinnut olla täysi pervo tai juonitteleva kusipää. Itse asiassa hän keksi heti ovelan suunnitelman. Hän opettaisi ihmisille, ettei heidän pitänyt turvautua guruihin. Hän kannustaisi itsenäiseen ajatteluun. Se olisi yllättävää, radikaalia. Kylmäverinen kosto. Jonakin päivänä liitto vielä anelisi häneltä armoa. Pääsihteeri matelisi tuossa eteismatolla ja pyytäisi anteeksi aiempaa kohtelua.

Krishnamurti lisäsi pari terästävää vitamiinitippaa teehensä ja myhäili itsekseen kuin mikäkin Bondin pääpahis. Vielä hän näyttäisi niille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti