keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Hard-Core haltijakummi, osa 2

- No niin, joko olet päättänyt?
- Äh en, tai ehkä... no joo.
- Kakista ulos. Turha nolostella. Noloa se on vain minulle, jos en saa toivettasi toteutettua.
- No siis niinku. Tää nyt ei ole mikään kovin maaginen toive. Tai siis eihän sinulla kai mitään taikavoimia muutenkaan ole... koetin nyt vaan keksiä jotain vaikeaa. Sen takia vain tämä.
- No mikä se on?
- Pystysitkö järkkäämään meitsille niinku lipun tonne linnan tanssiaisiin?
- Totta kai. Mutta mitä sinä sillä teet?
- No höö. Menisin sinne tietty bailaamaan.
- Eihän sinulla ole kunnon pukuakaan tyttö rukka.
- Enkö sitten saa toista toivetta? Eikö niitä toiveita pitäisi saada aina kolme niin kuin saduissa? Tarvitsisin nimittäin myös kärryn ja ajurin.
- Kuule, tehdänkös niin, että unohdotaan se lippu. Sitä et muutenkaan tarvitse.
- Ai miten niin en. Tanssiaiset on se juttu.
- Niin mutta et tarvitse lippua. Ei näteiltä tytöiltä sitä muutenkaan kysellä. Voit vain kävellä sisään ovesta. Jos joku kysyy lippua niin teeskentelet pyörtyväsi. Ja sitten kun sinut kannetaan sisään niin nouset vaan ylös ja alan juhlia. Sillä tavalla minäkin tein, kun olin sinun ikäisesi.
- Ää. Ihan liikaa vaivaa. Ethän sinä tee tässä mitään työtä.

- Kuules nyt hetukka. Jos sinun toiveesi on päästä tanssiaisiin niin minä pidän huolen siitä, että sinä pääset tanssiaisiin. En missäin vaiheessa sanonut, että se tapahtuisi taikasormien heilautuksella tai valkoisten lintujen avustuksella. Sinun on itse tehtävä töitä sen eteen.
- Mitä jos minua ei huvita?
- Siitä sinun ei tarvitse yhtään murehtia. Minä kyllä huolehdin siitä, että sinua huvittaa ja että paiskit töitä tanssiaistesi eteen. Lupasin sinulle tanssiaiset ja tanssiaisiin sinä myös päädyt.
- Ei kuulosta yhtään siltä mistä haaveilin.
- Lakkaa haaveilemasta! Et sinä haaveita kaipaa. Sinä kaipaat suunnitelman. Moni lahjakas ihminen on sortunut haaveiluun. Haaveet ovat myrkkyä. Ihmeet syntyvät suunnitelmien avulla, eivät haaveillen.

- No miten me muka koskaan saadaan juhlapuku, ajuri ja vankkurit. Rakennanko minä ne itse omin käsin? Sekö on se sinun mahtava suunnitelmasi?
- Tiedätkö sen nuoren kuninkaallisen ajurin, joka usein ajaa tästä ohitse?
- Ai sen hiirinaamaisen hyypiön?
- Sen juuri. Olen sattunut huomaamaan, että hän ajaa tästä ohitse liiankin usein. Poika taitaa olla ihastunut sinuun.
- Yäk.
- Kuuntele tarkasti: tahdon, että seuraavan kerran, kun hän ajaa tästä ohitse niin huudat häntä pysähtymään.
- Niin ja mitä sitten?
- Kerrot hänelle, että olet saanut töitä linnan keittiöstä ja tarvitse kuljetuksen juhlapäivänä.
- Mitä jos hän ei usko? Ja ei kai hän minua ilmaiseksi kuskaa?
- Kerrot hänelle, että... no vaikka että sinun täytyy viedä tuo valtava kurpitsa linnan keittiöön ja se on liian painava.
- Ai tuo ruma kurpitsa? Mitä jos hän ei silti suostu?
- Sanot, että viet myös korillisen omenia. Tarvitset apua myös niiden poimimisessa. Niiden on oltava täysin tuoreita, vastapomittuja. Jonkun täytyy pitää tikkaita pystyssä, kun kiipeät puuhun.
- Ja mitä jos hän ei sittenkään suostu.
- Kyllä hän suostuu.

- No entä sitten se puku? Mistä minä saan hienon mekon ja juhlakengät?
- Se ei ole mikään pulma. Minä lainaan sinulle jonkun vanhoista tanssiaispuvuistani. Ehdin korjata sen, jos se ei täysin istu. Mutta olen aika varma että se istuu.

- Mutta entä pöytätavat? Ja entä tanssitaidot? Ja entä kaikki muu hovin etiketti? Miten minä selviän yksin siellä suuressa linnassa, jossa en tunne ketään?
- No eihän sellaisista asioista saduissakaan murehdita. Sinun on nyt paras alkaa haaveilla siitä, että olisit oppinut, hyvätapainen ja osaisit keskustella sivistyneesti. Ja haaveilekin ahkerasti, sillä juhliin on muutama viikko.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Hard-Core Haltijakummi

Elipä kerran tyttö, joka oli kokenut kovia - ja koki niitä edelleenkin, päivittäin, osin omasta toimestaan. Hänen äitinsä oli kuollut traagisesti ja isä ottanut uuden vaimon. Tyttö ei tullut toimeen sisarpuoltensa kanssa. Heidän mielestään hän oli pelottavan outo; hän toi usein leikkiin julmia tarinankäänteitä, jotka uhkasivat terveen mielikuvituksen rajoja: kiduttamista, kostoja, pään irti hakkaamista ja raajojen silpomista. Hän oli esimerkiksi leikellyt toisen sisarpuolensa nukelta varpaat irti - ja toiselta nukelta puolestaan kantapään.

Jos tyttö ei keksinyt rajuja leikkejä, hän hakeutui yksinäisyyteen ja vetäytyi haaveisiinsa, tuijottaen tyhjyyteen joskus minuutteja putkeen. Sisaret oppiavat pian välttelemään häntä ja uskoivat, että hänet oli noidutty. Kerran hän esimerkiksi oli hieronut tuhkaa kasvoihinsa sekä hiuksiinsa - ja kiljunut kuin profeetta kuoleman kidasta, joka heitä kaikkia odotti.

Asiantuntijat arvelivat, että tyttö kärsi jonkinlaisesta post-traumaattisesta stressistä - olihan hänen äitinsä joutunut hänen silmiensä edessä hevosten tallomaksi. Nyt tyttö sitten käsitteli elämän julmuutta hysterian ja torjunnan keinoin: vuoroin rakensi turvakseen monimutkaisia haaveiden linnoja ja vuoroin taas hajotti muiden turvallisuuden illuusioita romahtaen itsetuhoiseen ja täydelliseen itkuraivoon. Tyttö käyttäytyi siis kaikkiaan kovin kaksisuuntaisesti ja vaikeutti koko perheen arkea.

Isä oli työnsä takia usein matkoilla, eikä nähnyt tyttärensä pahinta käytöstä. Äiti ja siskot yrittivät puhua siitä isän ollessa kotona, mutta isä ei suostunut kuulemaan ilkeää sanaa omasta prinsessastaan. Sitten kun isä oli taas poistunut kotoa, tyttö jälleen tuhri kaikki vaatteensa tuhkalla ja huusi ja potki kuin riivattu.

Lopulta äitipuoli ja siskot eivät enää kestäneet niin raastavan arvaamatonta elämää ja päättivät kutsua avuksi miehen sisaren, joka oli myös tytön kummitäti. He toivoivat, että niin kauan verisukulainen olisi talossa, ei huomionkipeä tyttö uskaltaisi leikkiä hullua - ja vaikka hän jatkaisikin temppujaan niin ehkä isä vihdoin kuuntelisi omaa sisartaan ja pistäisi vallattomuuksille stopin.

Täti saapui pian ja asettui taloksi. Hän oli saanut kirjeessä tarkan kuvauksen tytön tilasta ja päätti alusta alkaen olla tomera. Täti määräsi tytön töihin puutarhaan ja istui kaiken päivää ikkunan ääressä lukien kirjoja ja vahtien syrjäsilmällään. Tarkkailun alla Tuhkimon oli pakko käyttäytyä kiltisti - niin, kuummitäti keksi kutsua häntä Tuhkimoksi, ikään kuin valmiiksi odottaen, että hän taas sotkisi itsensä. Sitä kujetta tyttö ei tietenkään nyt enää voinut yrittää, olisihan hän silloin vain toteuttanut tyynenviisaan tätinsä antaman määritelmän.

Tuhkimo ahersi siis puutarhassa ja käyttäytyi kiltimmin kuin koskaan. Mutta toiseen oireeseen ei täti ollut vielä puuttunut: yhä tapasi tyttö pysähtyä nojaamaan haravaan katse lasittuneena.

Iltapäivän tullen täti tarjoili terassille teetä ja kutsui tytön seurakseen. Silloin hän kysyi suoraan mistä tämä haaveili.

Tuhkimo vastasi:
- Äh, en mistään ihmeistä. Mistä nyt ihmiset yleensä.
- Itse ainakin haaveilin pojista, kun olin sinun ikäisesi, sanoi täti.
- Just joo.
- Varmaan ajattelet, että en tiedä mitään miehistä ja seksistä, koska en ole naimisissa. Mutta siksi juuri en ole naimisissa, että olen aina tykännyt miehistä niin paljon. En ole halunnut rajoittaa itseäni yhteen.
- Yy? Voinko jatkaa töitä? Ei kiinnosta.
- Töitä saat jatkaa heti kun kerrot että mikä ajatus sinua estää niitä tekemästä. Pysähdyt koko ajan haaveilemaan.
- Haista vittu ämmä. Et sinä ole minun äitini.
- Auttaisiko asiaa, jos lupaisin toteuttaa minkä tahansa pyyntösi - mutta yhdellä ehdolla. Se pyyntö ei saa olla että "painu vittuun!"
- Entä "painu helvettiin!?"
- Mieti ihan kaikessa rauhassa. Keksit varmaan parempaakin.
- Kauanko saan miettiä?
- Vaikka koko päivän. Mutta et pidempää.
- Ja lupaat toteuttaa ihan mitä vaan?
- Mitä vain, kunhan toivot sitä ihan tosissasi.

(Ensimmäisen osan loppu. Jatkoa seuraa huomenna...)

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Herodes @ YourKingOfJudea

Tärkeä tiedoitus kaikille alamaisille: Jos satutte omistamaan poikalapsia, jotka ovat kaksi vuotta vanhoja tai nuorempia, niin voisitteko ystävällisesti tukehduttaa ne tyynyllä tai hukuttaa jokeen. Jos ette tottele itsenäisesti niin sotilaani tulevat ja heittävät lapsenne seinään, minkä lisäksi he ruoskivat koko perheen. Tämä määräys siis koskee vain niitä vanhempia, joiden lapset ovat syntyneen vuonna nolla, miinus yksi tai miinus kaksi. Jos omistatte saman ikäisiä tyttölapsia niin valmistautukaa asianmukaisin todistuksin. Ystävällisin terveisin Herodes, Galilean käskynhaltija & Juudean kuningas, Rooman Keisarin armosta.

KEISARILLINEN LÄHETTI:
Jerusalemista on saapunut sähke!

KEISARI AUGUSTUS:
Ei kai Herodes ole taas omin päin keksinyt jotain hullua?

(lukee viestin, näyttää sen neuvonantajalleen.)

KEISARI AUGUSTUS:
Ei kai kukaan paikallisista komentajistamme ole vielä ottanut tätä vakavasti?

NEUVONANTAJA:
Epäilen. Tuskin ainakaan vanhemmat tottelevat. Pelkään, että naapuriprovinsseissa on pian odotettavissa pakolaisvirtoja.

AUGUSTUS:
Lähettäkää heti viesti Egyptin rajajoukoille. Jos sinne ilmaantuu perheitä niin kertokaa, että koko juttu oli väärinkäsitys. Niin ja sanokaa sille Herodekselle että vetää komennon takaisin. Mistä se edes keksi jotain noin typerää!?

NEUVONANTAJA:
Olen kuullut tähtien kertovan, että Juudeaan olisi syntyvä uusi juutalaisten kuningas.

AUGUSTUS:
Niin, no minne muuallekaan? Satutko muistamaan kuinka vanha Herodes on juuri nyt?

NEUVONANTAJA:
Jos en muista väärin niin hän on syntynyt vuonna 73 eaa.

AUGUSTUS:
Uskooko 73-vuotias rääppä ihan tosissaan, että nyt syntynyt lapsi kokoaisi sotajoukot ja anastaisi hänen valtansa. Ukkohan ehtii kuolla vanhuuteen ennen kuin se kapinalinen ipana osaa itse pyyhkiä oman pyllynsä.

(Ovelta rynnii sisään mies hengästyneenä)

MIES:
Teidän korkeutenne! Minun on pakko saada puhua kanssanne.

AUGUSTUS:
Kaikessa rauhassa. Kuka olet?

MIES:
Olen keisarillisen Tutti & Vaippa Oy:n markkinointijohtaja. Kuulimme että Herodes aikoo tapattaa kaikki poikalapset. Se merkitsisi valtaisia tappioita ja irtisanomisia koko tutti ja vaippa -rintamalla.

AUGUSTUS:
Ei huolta. Se käsky ei tule koskaan toteutumaan. Olen jo lähettänyt sotilaille käskyn, etteivät noudata ohjeita.

NEUVONANTAJA:
Olisi ehkä parempi, jos teidän korkeutenne laittaisi heti rauhotteluviestin myös omaan twitteriinne - muuten palatsin ovelle muodostuu pitkä jono huolestuneista kansalaisista.

AUGUSTUS:
Teen sen heti kun olen syönyt aamupalaa.

* * *

30 vuotta myöhemmin Nasaretin kaupungissa, paikallisen majatalon baaritiskillä:

BAARINPITÄJÄ:
Tervetuloa! En muistakaan nähneeni teitä ennen. Mitä saisi olla?

MIES:
Lasi viiniä kiitos. Itse asiassa kyllä vartuin näillä seuduilla. Olen vain sen jälkeen asunut vuosia muualla.

BAARINPITÄJÄ:
Mikä tuo teidät tänne tänään?

MIES:
Sain kutsun Nasaretin poikalyseon luokkakokoukseen. Oli aika masentava päivä - mutta se täytyi kohdata ja käsitellä pois.

BAARINPITÄJÄ:
Hetkinen, et kai satu olemaan sitä tiettyä ikäluokkaa, tasan 30-vuotias?

MIES:
Kyllä vain. Pientä ikäluokkaa.

BAARINPITÄJÄ:
Montako teitä sitten oli tänään siellä luokkakokouksessa?

MIES:
Tasan yksi.

BAARINPITÄJÄ:
Phiuh, melkoista.

MIES:
Äläpä muuta sano. Itseni ikäisiä poikia asuu tässä kaupungissa tasan nolla - ja naapurikaupungissa myös. Itse asiassa koko Galileassa on tällä hetkellä meitä 30-vuotiaita miehiä vain yksi. Ja sekin johtuu vain siitä, että äitini otti Herodeksen vakavasti ja pakenimme Egyptiin.

BAARINPITÄJÄ:
No huh huh, melkoinen stoori. Mutta kai siinä täytyy olla jotain hyvääkin - anteeksi että sanon - ainakin sinulla on riittänyt tyttöjä, kun olet ainoa ikäisesi poika.

MIES:
No joo, kyllähän sitä aina välillä tuntee itsensä aika kuninkaaksi.