SIENIBLOGI

UTULAN KYLÄN SIENISAFARI 2011.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna kävimme Ruokolahdella mökkireissulla. Monta viikkoa kestäneiden sateiden jäljiltä metsä kuhisi tatteja ja muita ruokasieniä. Sieniä oli melkein yhtä paljon kuin hirvikärpäsiä.

Lauantaina oli kaunis sää. Taivas oli pilvetön ja varjossa oli 24 astetta lämmintä. Sadan metrin säteellä talosta löytyi jo päivän ateriat kolmelle ihmiselle. Myöhemmin käytiin tutulla kanttarelli-apajalla.

Ekan päivän saalis
Taaempana viinihaperoita, karvarouskuja ja kanttarelleja. Edempänä herkkutatteja ja kouvunpunikkitatteja sekä niistä oikealla muutama kelta- ja isohapero. Etualalla kehnäsieniä, joita epäilin myös herkkusieniksi, koska niissä oli hento aniksen tuoksu.

Tässä kehnäsienistä vähän parempi kuva:
Kehnäsieniä?

Kehnäsienien tai herkkusienien syöminen arvelutti, koska samalla alueella kasvaa paljon samannäköisiä myrkkysieniä. Lopulta nämäkin jäivät syömättä, vaikka olivat hyvälaatuisia. Suurin syy oli se, että löysimme niin paljon tatteja ja kanttarelleja.

Seuraavassa kuvassa on rinnakkain kehnäsieni (kuvassa oikealla) sekä ylhäältä katsottuna hyvin samannäköinen kärpässieni. Toisen sienen tunnisti kärpässieneksi vasta nostettuaan sen maasta. Myrkkysienen jalassa, maan alla piilossa on valtavan kokoinen tuppi (vasemmalla):

Vasemmalla ruso- tai kangaskärpässieni?

Mökin pihalla kasvavan koivun juuresta löytyi myös pieniä lahottajasieniä tai loisia, jotka paljastuivat mesisieniksi. En ole aiemmin syönyt niitä, mutta nyt uskalsin testata, kun olivat niin tyrkyllä. Yksi mesinienen tunnusmerkki oli se, että koivu, jonka juuressa sienet kasvoivat oli yhä elävä. Tunnistamista helpotti myös se, että samoja sieniä oli monen ikäisiä.

mesisieniä kahdessa kerroksessa

Meidän perheessä lahopuissa kasvavia mesisieniä tai koivunkantosieniä ei ole pidetty minään, mutta täytynee vastaisuudessa olla valppaana. Koivunkantosienet ovat haluttua herkkua tietyissä perinteisissä sienisuvuissa ja venäläiset ovat hulluina mesisieniin.

Kapteenin loki, Päivä 2:

Sunnuntaiaamuna paistoimme munakkaan tateista. Karvarouskut oli ryöpätty ja verannalla jökötti kaksi ämpärillistä kanttarelleja.

Tänään oli syytä hakeutua syvemmälle metsään ja ottaa tähtäimeksi jotain eksoottisempaa. Herkkusienet, lampaankäävät tai sinivalmuskat olisivat tuoneet vaihtelua ruokavalioon ja piristäneet miehistön mielialaa. Erinäiset haperot, joita lähimetsä oli pulloillaan, eivät olisi voineet enää vähempää kiinnostaa.

Mustikat nostivat retkikuntamme moraalia ja pian saimme näkyviimme jo jotain siniviolettia ja metallinkiiltävää. Mukana ei ollut kunnollista hakuteosta, eikä paikallinen intiaanioppaamme osannut myöskään sanoa oliko kyseessä sinivalmuska vaiko sittenkin löyhkäseitikki.

Halkaistu sinilöyhkävalmukki.

Näitä sinertäviä sieniä joka tapauksessa löytyi alueelta useampiakin. Joidenkin jaloissa oli selkeästi tunnistettavaa oranssia seittiä ja niinpä päätimme heittää muutkin sinertävät löydöksemme pöpelikköön. Murretun lakin tuoksu muistutti hieman palavaa autonrengasta - tosin ehkä tavallista herkullisempaa palavaa autonrengasta.

Toisen päivän pelastus oli löytö, jonka teki Gurdjieff-seurasta palkkaamamme ortidoksi-shamaani. Hän oli törmännyt mustikkareissullaan vaaleisiin orakkaisiin.



Itse ihmettelin tätä kaunista pantterikärpässientä, josta joku oli puraissut palasen.

Jokin pantteria muistuttava ruskea kärpässieni Suomestakin kai löytyy, joka ei ole tappavan myrkyllinen, mutta itse tuskin uskallan poimia edes ukonsieniä.

Tässä vielä kuva toisen päivän saldosta. Auton peräkärryyn ei mahtunut enempää tatteja, joten säästimme vain ne, jotka olivat madottomia ja kiinteitä. Kuvassa alhaalla näkyy myös muutama nuori maamuna. Nekin kelpaavat ruoaksi.
Sunnuntain saalista.