Martta Wendelin ja Rudolf Koivu

Yksi runoilijan tehtävistä on huomata asioita. Joskus runoilijallakin kestää kauan aikaa, ennen kuin hän huomaa jonkin arkisen käyttöesineen tai teollisen painotuotteen taiteellisen laadun.

Vasta viime aikoina "laatutietoisuuteni" piirileikkiin ovat astuneet mukaan 1930-luvun aikakausilehtien mestarikuvittajat, varsinkin Kotilieden kansia maalanneet Martta Wendelin ja Rudolf Koivu.

On hyvin todennäköistä, että mielenkiintoni heräämiseen vaikuttaa se, että altistuin lapsena Rudolf Koivun kuvittamille saduille. Kotonani oli paljon erilaisia kuvakirjoja, joita minulle myös luettiin ahkerasti - kiitos siitä tietenkin kuuluu äidilleni ja isälleni. Kiitoksia äiti ja isä!

Rudolf Koivun satukuvitusta.

En kuitenkaan kiinnostunut näistä kuvituksista vain nostalgisista syistä. En tunne minkäänlaista nostalgista yhteyttä 1930-luvulle tai sen tyyleihin, ja monet muut lapsuuteni kuvakirjoista ovat minulle paljon, paljon rakkaampia.

Ennemminkin aloin ymmärtää miten korkealuokkaisia teokset ovat taiteellisesti ja teknisesti. Niiden tyyli hyödyntää erinomaisesti ajan painotekniikkaa, ja teemoihin liittyvät tunnelmat välittyvät fantastisesti. Maalaukset ovat värikkäitä, ilmeikkäitä ja sykkivät elämää.

Kotiliesi 1933.

Martta Wendelin ja Rudolf Koivu ovat maailmanluokan taiteilijoita, mutta he eivät edusta taiteenhistorian valtalinjauksia - jugendia, art decoa ja vastaavia, joita par'aikaa ihailemme 1900-luvun alun kuumeimpina tyyleinä.

Art-Deco-Posters

Kirjankansien ja lehtien kuvittajat ovat olleet luomassa juuri Suomelle (ja muille pohjoismaille) leimallista ilmettä. Emme kuitenkaan osaa riittävästi arvostaa omaa taidehistoriaamme, ellei sen ilmiasuja ole kopioitu ulkomailta - ja ellei taiteilijaa ole ensin hehkutettu maailmannäyttelyissä ja Pariisin salongeissa.

Suomenkin kirjakaupoissa ja museoiden myymälöissä kaupataan Alphonse Muchaa ja Toulouse-Lautrecia - mutta paljon vähemmälle huomiolle jäävät kotimaiset suuruudet. Näitäkään kuvia ei ole tarjolla julisteena, vaikka niille varmasti syntyisi tilausta - ainakin jos tietoisuutta ensin hieman lisättäisiin medioissa.

Martta.Wendelin@Kotiliesi

Vaikka itse tykkäisimme jostain hellyyttävästä ja mukavan kotoisesta designista, sitä ei saa sanoa ääneen - ja kääntäen: jos useampi tavallinen suomalainen diggaa jostain asiasta, kuten muumeista tai makaronilaatikosta, sitä ei sen jälkeen saa kutsua "taiteeksi". Pelkkä kansansuosi tekee asioista rahvaanomaisia, vaikka tekninen laatu olisi päätä huimaavaa.

Taiteellinen itsetuntomme on heikko ja monien mielipiteet perustuvat kansainväliseen menestykseen sekä pariin viralliseen tunnustukseen, kuten Vuoden nuori taiteilija -titteliin. Yksinkertaisesti ei uskalleta käydä näyttelyissä ja olla jotain mieltä.

Ah, kohta on taas kesä.

Joka tapauksessa haluaisin jonakin päivänä saada uusiokäyttää Martta Wendelinin Kotilieden kuvitusta runokirjani kannnessa - ehkä jo seuraavan, jonka alaotsikkona on "kesämökkirunoutta". Yllä oleva kuva sopisi siihen aivan täydellisesti.

Jos perikunta ei ole mielissään ajatuksesta, tai kysymys on suurista rahoista, ei se maata kaada. Suomessa elää nytkin monia hienoja kuvittajia. Harvempi heitä tuntee ja osaa arvostaa, mutta onneksi minulla on jo monien yhteystiedot.