Isoja yhteiskunnallisia ongelmia voisi ratkaista ihan vaan tarttumalla toimeen. Suomessa kunnioitetaan liikaa yksityishenkilöiden yksityisvapautta, ja oletetaan että rikkaat kyllä osaavat pitää huolen omista eduistaan.
Valitettavasti rikkaat kaipaisivat ihan yhtä paljon tukea ja patistamista kuin työttömät, opiskelijat ynnä muut - jopa enemmänkin. Heillä ei taloudellista pakkoa, joka ajaisi heitä toimeen. He passivoituvat, kun rahaa tulee joka tuutista. Tunnen monia hyväosaisia, jotka lupailevat, mutta eivät saa aikaiseksi. Asunnonvälitys ei ole heidän vahvinta alaansa.
Kun olisi edes jokin numero, johon soittamalla saisi apua! Jos kirkkaana hetkenä tuntuisi, että perintönä tullut Eiran kolmiota voisi vihdoin jotenkin hyödyntää, että pelkkä asian ajatteleminen jotenkin salpaa hengityksen ja saa vatsan sekaisin.
Puhun tietenkin siitä, että Helsingin koko asunto-ongelma ratkeaisi, jos joku viranomainen jalkautuisi tai edes tarttuisi puhelimeen ja soittaisi yksitellen kaikille tyhjinä olevien asuntojen omistajille. Muutamalla henkilötyövyuodella saataisiin kartoitettua missä mennään. Sitten tyhjistä asunnoista.
Kyllä, Helsingissä on 25.000 tyhjää asuntoa. Kaivopuistossa tyhjillään on joka neljäs asunto.
Metro.fi - kaivopuistossa 27 prosenttia asunnoista tyhjillaan
Mistä tämä johtuu? Syitä on useita: kuolinpesien saamattomuus ja riitaisuus, vanhainkodissa vietetty vanhuus, samaan aikaan kun asunto jää kalustettuna vain leijumaan kaupunkitilaan; kohtuuton rikkaus, vuokralaisten pelko, asuntojen ostaminen sijoitusmielessä jne. Monet tekevät töitä ulkonmailla ja pitävät samaan aikaan vara-asuntoa Suomessa, koska siihen on varaa. Tässä yksi kertomus:
http://www.lily.fi/blogit/minimalen/rikkaan-miehen-asunnot
Kaikki mahdolliset syyt pitäisi kartoittaa ja tilastoida. Jonkun pitäisi tehdä tätä kartoitustyötä työkseen: soitella puhelimitse asunnonomistajille. Meillähän on asuntoministerikin, kokonainen ministeriö! Asia jätetään puolitiehen vain kohteliaisuudesta, koska rikkaita omistajia ei saa vapaassa kapitalistisessa yhteiskunnassa paapoa.
Eihän se olisi kohteliasta alkaa udella, kun vasta vapauduttiin urkkimisen kulttuurista, jossa valtio tarkkailee monien ja valikoitujen yksityiselämää.
Tyhjänä olemisen syyt pitäisi kartoittaa kaikesta asennevammaisuudesta huolimatta, ja jonkun toisen - miellään kymmenien asialle omistautuvien viranomaisten - pitäisi työkseen patistaa asunnon omistajia ottamaan vuokralaisia... neuvoa ja opastaa, sillä rikkaat ja passivoituneet eivät tiedä miten he voisivat rikastua hieman lisää. Joillekin tuhat euroa kuukaudessa on pieni summa. 12.000 euron vuosittaisten vuokratulojen menettäminen ei vielä hetkauta, jos kuukaudessa muutenkin tienaa 24.000.
Tai hetkauttaahan se kyllä, ja juuri siksi asiaa ei ennemmin ollenkaan ajattele. Se tuottaa ahdistusta. Parempi vain unohtaa koko juttu. Suvussa on aina joku joka on jo vuosia ollut aikeissa muuttaa Helsinkiin ja asuntoa pitää säästellä siltä varalta.
Hirveä riitahan siitä syttyisi, jos Elda-tädin vanha asunto ei enää olisi Hesassa piipahtavien sukulaisten väliaikaiskäytössä. Mitä sitten, vaikka jo kuukauden vuokratuloilla yöpyisi viikonlopun viiden tähden hotellissa?
Ehkä asialle tapahtuisi jotakin, jos tulisi osaava primusmoottori tai taloudellista hyötyä etsivä välitysfirma, joku osapuoli, joka sinnikkäästi iskisi jalkansa oven väliin ja tunkisi eteiseen. Jalka ei liikahtaisi ennen kuin tyhjä asunto olisi suostuttu laittamaan vuokralle. Joka päivä patistaja vierailisi kolmessa tai neljässä osoitteessa. Joka päivä yksi onnistuisi. Vuodessa yksi puuhakas ahdistelija vapauttaisi 200 asuntoa. Kymmenen yhtä ahkeraa asuntopatistajaa vapauttaisivat joka vuosi 2000 osoitetta passiivisuuden ja välinpitämättömyyden ikeestä.
He olisivat aikamme sankareita. Siinä vasta olisi työ, jota kelpaisi tehdä. Taikoa asuntoja kuin tyhjästä.
Jos ette usko, niin tässä muutama linkki. Taloussanomat on uutisoinut samasta asiasta jo kolmena vuonna peräkkäin, mutta keskustelua ei ole syntynyt:
2011: http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2011/08/17/24-000-asuntoa-tyhjillaan-miksi-taalla-ei-asuta/201111410/310
2012: http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2012/05/27/asuntopula-ja-24-600-tyhjaa-asuntoa-mika-kaupunki/201230147/310
2013: http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2013/07/26/huippuhinnat-ja-25-000-tyhjaa-asuntoa-missa-mattaa/201310428/310
Kolmessa vuodessa asuntopatistajien ydinryhmä olisi vapauttanut jo 6.000 asuntoa. Jos ne muutettaisiin opiskelijoiden kimppakämpiksi, kaikki saisivat asunnon saman tien. Jos minulla olisi valta, taikoisin kaupungin nuorisolle heti parikymmentä uutta työpaikkaa asunnonvälitysmarkkinoilta, ammattimaisena etiitin patistajana.
Joka ikinen opiskelija, joka asuntoa etsii, saisi asunnon, ja vieläpä läheltä keskustaa.
Ei jumalauta! Ei vittu tulee hulluksi, kun vaan ajattelee tätä asiaa. Miten voi olla, ettei 200 kansanedustajan apinalauma ole saanut aikaiseksi yhtään parannusta tähän maahan, koko minun elinikänäni. Eihän sieltä suunnalta kuule uutisia edes hyvistä yrityksistä.
Kirjoitan tämä jutun huonosi ja kiireellä, koska en halua ajatella koko asiaa toistamiseen. Tulee paha olo. Ollaan kollektiivisesti ihan hissun hiljaa tai pessimistisesti todetaan, että ei sille mitään mahda. Ei mahda, niin ei mahda.
Myös toimistotiloista joka kymmenes on tyhjillään. Liian korkeat vuokrat. Eikös se tarkoita talouden sääntöjen mukaan sitä, että jos ostaja ei maksa niin myyjän täytyy alentaa hintoja? Miksi on parempi pitää tyhjillään kuin ottaa vuokralaisia aiempaa edullisemmalla?
LINKKI: HS: Pääkaupunkiseudulla joka kymmenes toimistotila tyhjillään
Voi vuttu tätä tehokkuus-Suomen mahtavaa aikaansaamattomuuden tilaa. Kun Viipuri menetettiin, Karjalan kannaksen evakot valtion toimesta majoitettiin useisiin yksityiskoteihin. Valtio antoi käskyn, että jos tilaa on, sitä pitää jakaa niille, jotka menettivät kotinsa. Kaikki myöntyivät, koska tiesivät että se on oikein. Jos nyt presidentti tekisi saman aloitteen, enemmistö hurraisi. Ihmiset tuntisivat solidaarisuutta, kun kerrankin saisivat siihen tilaisuuden. Valtio ilmaisisi, että se välittää, että se haluaa ratkaista yhteiskuntamme ongelmia tekemällä ruohojuuritason työtä tai kannustamalla siihen luomalla uusia työpaikkoja.
Niin usein olen vihainen ennemmin lain pykälille kuin ihmisille, jotka rikkovat lakia.
Laki, vittu se sama laki, jonka tarkoitus olisi suojella ja auttaa meitä, estää meitä toistuvasti olemasta hyviä ja ymmärtäviä. Laki kehoittaa monin keinoin meitä olemaan puuttumasta ihmisten yksityiselämään. Jos joku omistaa koko korttelin ja haluaa pitää sen tyhjänä, niin sittenhän omistaa ja sittenhän pitää, jos siltä tuntuu.
Eikä asuntopatistamisessa ketään edes tarvitsisi pakottaa: riittäisi, että tutkittaisiin ja sitten lempeästi kannustettaisiin.
Munaton presidentti ja munajohtimensa katkonut ministerikunta kunnioittaa tällaisia ihme peruslakishittejä. Pitäisi palauttaa talvisodan yhteisöllisyyden henki. On vielä elossa ihmisiä, jotka muistavat 60-luvun siirtolaisuuden maalta kaupunkiin - kuinka ahdas tila tehtiin riittämään useille perheenjäsenille ja kuinka silloin oli vielä naapuruutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti