tiistai 4. marraskuuta 2014

Filosofinen tutkijatoimisto

Pitäisi olla 7: Akateeminen vuokratyöpalvelu (eräänlainen liikeidea)

Nykymuotoisen yliopistotutkimuksen eräitä ongelmia:
A) Tutkijan täytyy olla hyvä hankkimaan itselleen rahoitusta. Keikki eivät ole.
B) Väitöskirjat ja muut vuosia kestäneet tutkimukset ovat usein epäkäytännöllisen perusteellisia. Tutkimustulosten saapuminen tiedeyhteisölle kestää, eikä kukaan tiedeyhteisön ulkopuolinen välttämättä ymmärrä miten tutkimusta tulisi tulkita.

Ratkaisu: Rahoituksen osittainen siirtäminen ammattitaitoisille tutkijatoimistoille. He eivät itse tutki esiin noussutta ongelmaa, vaan etsivät asiantuntijat, kokoavat tiimin ja esittävät lyhyen raportin muutaman kuukauden kuluessa.

Mitä tällaisella tiedeyhteisön uudelleenjärjestelyllä saavutettaisiin?

1) Helppotajuisuus. Tutkijoilla usein on jo tiedossaan hyviä ratkaisuja, ne vain täytyy haastatella heistä esiin. Tutkijatoimisto toimisi perusteellisemmin kuin lehdistö, mutta kevyemmällä asenteella kuin yliopistolliset tutkimusryhmät. Lisäksi tutkijatoimisto samassa prosessissa popularisoisi tieteen löydöksiä, mutta suorassa yhteistyössä alan tutkijoihin.

Kysymys olisi siis eräänlaisesta tieteellisestä etsijätoimistosta, jonka valtio tai yritykset voisivat palkata käyttöönsä. Tutkijoiden näkökulmasta toimisto olisi puolestaan eräänlainen agentuuri, joka etsii tutkijan ammattitaidolle käyttöä. (Toimiston työntekijät olisivat siis sekä salapoliiseja että agentteja!)

2) Nopeus. Tutkijatoimisto julkaisee tuloksensa muutamissa kuukausissa. Ei muutamissa päivissä tai tunneissa, kuten media, mutta ei myöskään vuosissa, kuten useimmat viralliset työryhmät. Tutkijatoimisto ei korvaisi nykyistä tieteen toimintatapaa, mutta voisi hyvinkin löytää olemassaolevalle perustutkimukselle uutta käyttöä.

3) Tutkijoiden työn helpottaminen. Tutkijatoimisto säästää tutkijoita hankalalta ja aikaa vievältä rahoituksen hakemiselta. Tutkijat voivat ilmoittautua akateemisen vuokratyöpalvelun listoille ja tutkijatoimisto palkkaa heitä määräaikaisesti oman alansa kysymysten ratkaisuun, kun sellaisia ilmenee.

Tutkijatoimiston projekteihin osallistuminen ei arvonannossa merkitsisi oman teoksen julkaisemista, mutta olisi hyvin verrattavissa esimerkiksi artikkeliin.

4) Yritysten ja valtionlaitosten työn helpottaminen sekä luottamuksen lisääminen tiedettä kohtaan. Tutkijatoimisto ei ole konsulttitoimisto. Sen tarkoituksena ei ole tehdä vaikutusta tyhjänpuhumisella, eikä se vaadi työstään ylettömiä korvauksia.

Parhaiten tämä mahdollistettaisiin kiinteällä rahoituksella. Tietty osa tutkijatoimiston varoista tulisi suoraan valtion tutkimusmäärärahoista. Tutkijatoimiston työntekijät saisivat virkamisepalkkaa, eivätkä voisi ylihinnoilella itseään. Myös tutkijat saisivat saman suuruista kuukausipalkkaa - mutta heidän olisi vaikeampi jumittua pölyttymään johonkin arkistoon vuosikausiksi hiomaan yksityiskohtia.

Tutkimustoimisto saisi osan rahoituksestaan myös yrityksiltä joita se palvelee. Toteutetuista tilauksista maksettaisiin pieniä bonuksia - mutta vastaavasti bonuksia vähennettäisiin, jos tutkimustuloksissa ilmenisi vilppiä tai ilmeisiä puutteita. Jos tutkijatoimisto ylittäisi vuosibonusten säädetyn ylirajan, valtio käyttäisi tuon rahan uusien tutkijoiden palkkaamiseen.

Tällöin tutkijatoimiston henkilömäärä laajenisi aina kun se tekee hyvää tulosta ja supistuisi, jos tulokset ovat heikkoja tai tilauksia tulee vähän - kuten yritysmaailmassa. Työsopimusten määräaikaisuus mahdollistaisi nopean reagoinnin sekä tilauksiin että yleisempään taloustilanteeseen.

Valtio voisi myös kilpailuttaa keskenään muutamaa tutkijatoimista. Esimerkiksi jos Helsingissä ja Jyväskylässä olisi erilliset tutkijatoimistot, niiden bonuksiin voisi vaikuttaa myös keskinäisen menestyksen vertaileminen.

Huom. Vaikka tässä puhutaan bonuksista, ei se vertaudu mitenkään yritysmaailman johtajiin. Tutkijoille oman alan työt ovat kutsumusvalintoja ja jo 5-10% bonus vuosipalkkaan on kelle tahansa tutkijalle valtaisa summa rahaa. Yleensä tutkijat ovat oppineet elämään melko askeettisesti.

Bonukset kannustaisivat tulosten nopeaan julkaisutahtiin, vaikka samaan aikaan huolehdittaisiin myös käytettyjen lähteiden luotettavuudesta. Tällainen rakenne mahdollisesti toimisi joihinkin tieteisiin tosia paremmin. Esimerkiksi emme puhu nyt lääketieteestä, jossa tarvitaan vuosien vertailututkimuksia.

Eräs tutkimuskenttä, jolla tutkijatoimisto voisi toimia ihanteellisesti, on filosofia. Tutkijatoimisto voisi kutsua keskusteluun joukon ajattelijoita ja sitten toimittaa heidän käymänsä keskustelun. Tämä olisi varsin nopea ja kustannustehokas tapa löytää näkökulmia.

Eri asia on sitten, kuinka moni yritys olisi valmis tilaamaan hyvin muotoiltuja vastauksia filosofiseen kysymykseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti