Oikeistolainen ja vasemmistolainen selittäminen

Kahdessa edellisessä kirjoituksessa käsittelin ensin ulkoistamisen/yksityistämisen hyviä ja huonoja puolia, sekä sitten toimittajien puoluekantaa ja väitettyä punavihreää kuplaa.

Olen jo vuosia halunnut koota kirjaan selkeitä tapausesimerkkejä yksien ja samojen ilmiöiden erilaisista tulkinnoista.

Tällä kertaa pyrin pitämään kirjoitukseni tiiviinä. Kysymykseni koskee tällä kertaa ainoastaan sitä ilmiötä, miksi kansantaloustieteen tutkijat siirtyvät vasemmalta oikealle edetessään urallaan?

Ilmiön oikeistolainen selitys löytyy kätevimmin uusliberalismin äänenkannattajan LiberalismiWikin räikeistä propaganda-artikkeleista, ja kuuluu kutakuinkin näin:

1.) Tutkijat ovat nuorena naiveja, idealistisia ja tietämättömiä todellisesta maailmasta. Siksi he ovat vasemmistolaisia. Kun he oppivat ymmärtämään asioita syvällisemmin, heistä tulee oikeistolaisia.

LiberalismiWikistä naivin oikeistolaista kannanottoa ei ollut edes kovin vaikea löytää:

"Globaalistikin on katsottu, että taloustieteilijöiksi hakeutuvat tyypillisesti vasemmistolaiset idealistit, joskin opin lisääntyminen yleensä korjaa heidän näkemyksiään. Kansantaloustieteen professori, nyttemmin pankinjohtaja Björn Wahlroos oli teininä taistolainen."  

"Liberalismi sen sijaan on tiedettä korostavan valistusajan aatteellinen ruumiillistuma." 

"Nobelistitkin ovat yleensä olleet ensin vasemmistolaisia ja sitten siirtyneet oikealle, osa vasta poikkeuksellisen vanhoina."http://liberalismi.net/wiki/Vasemmistolainen_tiede

Oikeistolainen tulkinta siis kuuluu, että ymmärrys taloustieteestä tekee ihmisestä väistämättä oikeistolaisen, koska talousliberalismi edustaa tieteellistä totuutta. Mitä hittoa edes tarkoittaa "globaalistikin on katsottu"? Koko artikkeli piirtää vasemmistolaisuudesta lähinnä huteran pilakuvan, eikä selitä millään tavoin vasemmistolaisen politiikan sisältöä. 

Miten samaa ilmiötä sitten tulkitsevat (tai selittelevät) vasemmistolaiset? Ensinnäkin he voivat kiinnittää huomiomme aivan toisiin havaintoihin, kuten:

"So right-wingers are stupid – it’s official. Psychologists in Canada have compared IQ scores of several thousand British children, who were born in 1958 and 1970, with their stated views as adults on things such as treatment of criminals and openness to working with or living near to people of other races."
Low-IQ-make-right-wing

Tässä artikkelissa ei kuitenkaan ole kyse samasta uusliberalistisesta oikeistolaisuudesta, vaan pikemminkin rasismista ja ahdasmielisyydestä, mikä ei ole ollenkaan sama asia, vaikka kumpikin hölmösti voidaan yhdellä olankohautuksella luokitella "oikeistolaiseksi". (Itse mieluusti luopuisin koko oikeisto-vasemmisto -jupakasta, koska se ei kertakaikkiaan toimi. Ennemmin puhuisin vaikkapa rikkaiden ja köyhien näkökulmasta, mikä olisi rehellisempää.)

Jos oletamme, että taloustieteilijät menestyttyään ja rikastuttuaan alkavat ajatella enemmän niin kuin rikkaat ja menestyneet tapaavat ajatella, koko kysymys näyttäytyy uudessa valossa.

Yleinen vasemmistolainen tulkinta menee kutakuinkin näin:
2.) Professorit ja huippututkijat saavat keskimääräistä parempaa palkkaa ja kokevat kuuluvansa eliittiin, joten he asteittain alkavat myös ajatella niin kuin eliitille on luonteista - he siis toisin sanoen vieraantuvat tavallisesta kansasta ja käyttäytymisellään osoittavat kuinka valta korruptoi kenet tahansa. 

Tässä vaiheessa minun on esitettävä tieteelliseen ajatteluun liittyvä kriittinen jatkokysymys: "Eikö tieteellinen tutkimustyö ja lukuisien teoriakirjojen ja analyysien lukeminen todellakaan edistä ihmisen maailmankuvaa kohti totuutta?"

Mielestäni vasemmistolainen tulkinta on kyyninen ja johtaa meidät eräänlaiseen umpikujaan, aivan kuten oikeistolainen. Meidän on nimittäin vaikea tutkia millä tavoin joku henkilö olisi viisastunut tai vaihtoehtoisesti korruptoitunut.

Oma kolmas tulkintavaihtoehtoni on tavallaan kahden aiemman synteesi. Uskon, että tutkijat voivat urallaan sekä viisastua että muuttua ihmisinä armottomammiksi, mutta eivät aivan samalla tavoin kuin kumpikaan siipi esittää.

En tiedä onko tulkintani mitenkään neutraali, mutta luulen, että se on räväkämpi kuin kumpikaan aiemmista - kuitenkaan sulkematta myös niitä pois mahdollisina osaselityksinä:

3.) Professoriksi päästäkseen henkilön on opittava kovan akateemisen kilpailun pelisäännöt, jotka eivät juurikaan eroa minkään muun ammattikunnan säännöistä. Tutkijat, jotka tajuavat maailmansa vaatimukset ja käyttävä määrätietoisesti kyynerpäätaktiikkoja, etenevät urallaan nopeammin. Myös tehokas apurahojen hankkiminen ja yhteistyö yksityisen sektorin kanssa voi tuoda tutkimushankkeille paljon kaivattua rahoitusta. Toisin sanoen tutkijat eivät muutu oikeistolaisemmiksi sen takia, että ymmärtäisivät paremmin tiedettä - tai koska rikastuisivat törkeästi - vaan koska he oppivat käytännössä mitä menestyminen vaatii.
Menestyneet tutkijat täysin kiistämättä oppivat jotakin - mutta oppivatko he sitten niinkään tiedettä kuin akateemista kilvoittelua? He myös kyynistyvät, mutta kyynistyvätkö he niinkään yhteiskunnallisen tiedon kuin oman määrätietoisuutensa avustuksella?

Nykyaikaisen vasemmiston suurin ongelma Suomessa on liiallinen sidonnaisuus jäykkiä työmarkkinoita kannattaviin vanhoillisiin työmarkkinajärjestöihin. Maailman laajuudella vasemmiston ongelmana ehkä kuitenkin on yleinen pehmeys tiedottamisessa.

Myös nuoret suomalaiset vasemmistoajattelijat luulevat liikoja kansan älykkyydestä ja käyttävät liian vaikeaa kieltä. Kotoisen vasemmistomme näkyvimmät edustajat ovat nuoria ja sanavalmiita, mutta heidän ilmaisutyylinsä on liian akateeminen. He eivät onnistu omalla retoriikallaan varastamaan demareilta duunariäänestäjiä, jotka ovat pettyneet työmarkkinoiden byrokraattisuuteen, vaan tällaiset äänestävät karkaavat perussuomalaisten leiriin, koska siellä puhutaan kieltä jota he ymmärtävät.

Vasemmiston on myös muita puolueita vaikeampi kerätä itselleen rahoitusta, koska yritysmaailma uskoo heidän edustavan korkeaa verotusta ja keskusjohtoista säätelypolitiikkaa. En itsekään tiedä mitä Vasemmistoliitto suoranaisesti edustaa. Tiedän vain, että siellä on monta älykästä tyyppiä, mutta älykkyys ei itsessään oikein riitä.

Sivistyssanoilla on yhä vähemmän mitään merkitystä nykyään, kun digitalisaatio on mahdollistanut sen, että pseudotieteelliset ja populistiset tahot ovat vallanneet lähes koko verkkomedian. Blogilla voi ehkä tehdä vaikutuksen kouralliseen älykköjä, mutta sillä ei elä.